NEROSTA JA NERON LUONTEESTA

Nero on vanhempieni ensimmäisen koiran pentu. Vahinkona alkunsa saaneesta pentueesta tuli erittäin rakastettu ja pitihän niistä sitten yksi jättää kotiin. Valinta osui keltaisena syntyneeseen mörssäri-urokseen, jolla oli mustat renkaat silmiensä ympärillä.  Siinä oli sitä jotakin, se oli Nero! Nero jyräsi suurella elopainollaan muut pennut edestään nisälle pyrkiessään, se oli kooltaan selvästi pentueen suurin.

Nero on luonteeltaan kiltti, mielenkiintoinen sekoitus noutajaa ja pystykorvaa. Tuntuu, että vanhemmiten alkaa yhä enemmän muistuttamaan emäänsä, joka oli hyvin itsepäinen ja riistan perässä "hulluna" menevä koira. Se ottaa toisinaan turhankin paljon vapauksia toimia omilla tavoillaan, metsässä kuljeskellen omia reittejään... Nero on intohimoinen veneilijä ja se voisi viettää tuntikausia veneessä istuskellen, se todella nauttii siitä!

Ikä alkaa painaa jo hieman askeleita ja ei kuulokaan enää ole ihan entisensä. Silmissäkin näkyy hieman harmaata heijastumaa. Mieleltään Nero on kuitenkin erittäin pirteä, toisinaan jopa pentumainen. Vuoden 2009 aikana Nero sai lääkityksen sydämen lievään vajaatoimintaan sekä nesteenpoistolääkityksen keuhkoissa olevan nesteen vuoksi. Lääkityksen tultua se piristyi huomattavasti ja taas pihan vartioiminen voi jatkua samaan tahtiin kuin nuorilla päivillä! Todellinen Vanha-Herra!

Kaikki Neron pentuesisaret ovat vielä elossa, lukuun ottamatta yhtä tapaturmaisesti kuollutta siskoa. Melko vanhaa jengiä ja ilmeisen hyvässä kunnossa vielä kaikki, hieman on jo (omistajien onneksi) tutkimusmatkat naapurustoihin kuulemma vähentyneet...